VenÄJÄLLE- ENSIMMÄISENÄ

Tänne on niputettu kaikki lenttisjutut Venäjän vuodelta 2004-05.


Moskova/Moscow - it's a deal!
Toukokuu/May 2004

Lyhyestä virsi kaunis. Aloitin urheiluharrastukseni kuusivuotiaana, ja tähän pakettiin kuuluivat mm. jalka- ja lentopallo sekä lätkä. Lentopallo on pysynyt mukana kaikista vahvimpana, ja toukokuussa 2004 kirjoitin Moskovassa sopimuksen, jonka kautta meikäläisestä tuli ensimmäinen suomalainen miespalloilija Venäjän pääsarjassa, superliigassa. Seura tulisi olemaan Fakel, joka pelaa kotipelinsä 3000 kilometrin päässä Moskovasta, Novyi Urengoi-nimisessä, n. sadantuhannen asukkaan siperialaiskaupungissa. Moskovan reissusta löydät kuvia täältä.

Long story short. I started my sport hobbies when I was six. I played football, volleyball and ice-hockey. Volleyball was the most strongest sport for me, and in May of 2004, I signed one-year contract with volleyball team Fakel. That way I became first finnish male volleyball player to compete in Russian top league, superleague. Fakel's home games are played in Novyi Urengoi, a gas city which is located about 3000 kilometers from Moscow. About 100 000 people lives there. Moscow trip photos can be found here.







Novyi Urengoi
Toukokuu 25, 2005

Hotelli Rosendahl, huone numero 218 klo 22.42

Nyt kun olen kunnolla kotiutunut, ja päässyt nauttimaan hotellin nopeasta wlan-yhteydestä, niin voinkin päivittää kotisivut uuden domainin (jo kuollut kopernikus.biz) hankinnalla. Nyt olisi tarkoitus kertoa hieman exoottisesta matkastani Siperian uumeniin…

Ensiksi voin vastata teidän sisällä vellovaan kysymykseen, eli oliko siellä kylmä? No oli. Pakkasta mun aikana siellä oli 43 kultaista astetta (maksimi), mutta extrana alueella vellova puhuri antaa siihen mukavan lisämausteen. Joten sovitaan että siellä oikeasti oli vähän alle -50 astetta maksimissaan. Muuten pakkaset siellä olivat ihan mukavia, kun vertaa Suomen keleihin. Räntäsateita siellä ei ollut ollenkaan ja olosuhteet olivat erinomaiset jos pakkasta oli 15-20 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Se siitä sääjutusta.

Reeniolosuhteet olivat vallan mainiot, ja vieraspeleihin mentiin usein lentohärvelillä. Koskaan ei mitään ongelmia näiden laitteiden kanssa ollut, ainut asia oli laskeutuminen, välillä kapu veti kumit maahan suht nopsaan ja välillä liideltiin sen verran pinnalla että tuntui että käydäänkö vetämässä kahdeksikko hangaarin uumenissa. Kaikki matkat sujuivat hyvin, ja matkatavaratkin pysyivät tallessa.

Pelihalli sijaitsi Urengoin keskustassa, ja se oli hieno paikka. Syömässä käytiin hallissa pelien ja reenien jälkeen. Ruoka oli todella maittavaa, täytyy sanoa että on hyvä kansa kokkaamaan keittoja. En ole missään syönyt niin hyviä perunasoppia kuin siellä. Muut ruokalajit olivat perusvenäläistä kotiruokaa, ja ne olivat myös maittavia. Ainut mitä en syö koskaan ovat sienet – onneksi ne eivät olleet heidänkään herkkua.

Pukukopit olivat suomalaisten tekemiä, ja komiat olivatkin. Suihkutilat olivat myös hyvät, ja meidän pukkarista löytyi myös hierontapöytä. Tosin hieroja Igor Kozirev oli surkuhupaisa tapaus: kaveri hinkkasi kroppaa hikipanta päässä niin että savu nousi. Piti sen jälkeen tehdä itselle pieni lupaus paremmista venyttelysessioista, ettei nahka lähde kropasta. Mutta kyllä se Igorin kanssa yhteistyö rupesi pelaamaan kun asian hyvin selosti:)

Vapaapäiviä oli viikossa 1-2, eli kovaa reeniä painettiin viikosta toiseen. Eri asia oli sitten Moskovan pää, missä muut pelaajat pääsivät käymään kotona kun oli vapaata – minä en. Se vitutti, välillä aika raskaastikin. Mitään henkisiä ongelmia mulla ei ollut, pahoja päiviä kylläkin. Parasta oli se että oli reenejä, koska vapaalla ei siellä ollut mitään tekemistä muuta kuin TV:n tuijottaminen ja modeemin kautta netin räpläily, sekin tosin hitaan yhteyden takia raastavaa puuhaa. Puolalainen keskitorjuja Adam Nowik oli kohtalotoveri, ja hänestä tulikin hemmetin hyvä kaveri. Välillä kumottiin pivoa (olut) kurkkuun pelipalaverissa illalla kämpilllä, ja välillä vähän vodkaakin…totta, vodkaakin suolakurkkujen ja kalmarin (kuivaa kalaa) kera:)

Sekalaisia kuvia Siperian keissistä täällä.



Kyproksen rääkki
Joulukuu 9-21, 2004

Joulun alla ohjelmassa oli parin viikon fyysinen leiri Kyproksella, pienessä 10 000 asukkaan Oroklinissa, joka sijaitsee 20 kilometriä Larnacasta minne myös laskeuduttiin.

Saavuimme paikan päälle kolmen tunnin viiveellä, syynä tähän Moskovan koneen tekniset viat. Siskoni lähetti vielä ennen lennon varmistumista viestin: “Kato että koneessa on pilotti ja siivet tallella”. Matka sujui ongelmista huolimatta hyvin, perillä meitä odotti neljän tähden hotelli. Oli todella mukava vaihtaa Urengoin kovat pakkaset Kyproksen miellyttävään meri-ilmastoon, joka lenkkiä suorittaessa maistuu keuhkoissa hyvälle. Todellakin, hotelli sijaitsi vain kivenheiton päässä Välimeren upeasta rannasta, joka toimi myös ulkoreenien näyttämönä.

Ohjelmassa oli lenkkeilyä, voimareeniä ja lentopalloa sekä yllättäen myös lämmittelyfutista. Päävalmentaja ei jaliksesta piittaa, mutta pelaajien painostuksesta asiaan myönnyttiin. Aluksi sitä pelattiin vähän, mutta lopussa enemmän koska Kondra joutui lähtemään Moskovaan oman pojan jouduttua sairaalaan sydänoireiden takia. Harjoitushalleja oli kaksi: surullisempi sali omi graniittilattian (pientä värikynää), joten valmentajan kommentin “this is terrible” jälkeen hyppimiset jätettiin kokonaan pois.

Jälleen aamulenkillä Kyproksen raikkaissa maisemissa...



Olisi ollut varma asia saada pelaajat varikolle pitkäksi aikaa jos siellä olisi suoritettu hyppimistoimenpiteitä, puhumattakaan siitä että myös polvilumpioita olisi löytynyt päätyseinästä. Eikä lattia ollut ainut syy salin surkeuteen: siellä oli myös järkyttävän kylmä. Toinen halli sen sijaan oli aivan toista luokkaa: hyvä parketti, 2000 ihmisen katsomot ja tilaa melkein saman verran kuin Kalevan palloiluhallissa. Siellä harjoittelimme melkein loppuajat kokonaan.

Harjoitusohjelma normaalina päivänä oli seuraavanlainen: 0730 aamulenkki rannalla (20-30min), jonka jälkeen aamiainen, sitten 10.00 huitteissa joko lenkki(30-40min)+voimaharjoitus(1-1,5h), tai pelkkä lajiharjoitus(2h), jonka jälkeen lounas. Ruokailun jälkeen pää tyynyyn ja klo 1600 lajiharjoitus, päivän siunasi maittava päivällinen. Vapaapäiviä tälle leirille mahtui kaksi kappaletta ja ne me käytimme turistimatkailuun Kyproksen pääkaupunkiin Nicosiaan ja Larnacaan. Käteeni niiltä reissuilta tarttui I,Robot DVD-elokuva ja matkamuistoksi pieni taulu.

Reissu sujui hyvin pientä närkästymistä lukuun ottamatta Moskovan aina-niin-ihanan-vähän-ihmisiä – lentoasemalla, kun oli vuorossa nopea ja luetettava passintarkastus. Saisivat tulla ottamaan oppia suomen samaisesta toimesta. Ei tunnu mukavalta kun luukkua lyödään kiinni samalla kun koneista pursuaa aikamoinen määrä populaa odottaen että pääsisi himaan. Tuntui jo välillä että lukeeko virkailija passia vaiko Harry Potteria… No, noin neljän tunnin päästä nokka osoittaa meikäläisellä kohti Moskovan juna-asemaa ja Tamperetta. Joululomalle ja uuttavuotta juhlistamaan nääs !!!! “Matvi” (lempinimi täällä) toivottaa suurenmoisen mukavaa joulua ja Kalasnikovin räiskyvää uuttavuotta 2005!!!



Kislovodskin zumba
Heinäkuu 21-31, 2004

Oli venäläisen peruskuntoreenijakson aika. Ajanjaksolla 21-31.7 painoimme ikimuistettavat reenipäivät, välillä hammasta purren tietysti. Meikäläisellä ei ollut mitään tietoa siitä mitä tulisimme tekemään helteen kourissa rypevässä Kislovodskissa, paitsi sen että juoksemaan tullaan ainakin.

Heti ensimmäisenä päivänä tajusin että tulisimme juoksemaan PALJON. Joka aamu klo 8.00 paikallista aikaa (suomen aika +1h) lähdimme 20-30 minsan pituiselle aamulenkille hotellin vieressä sijaitsevaan puistoon, lenkin jälkeen otimme kuminauhat hikisiin käsiimme ja teimme kuminauhaliikkeitä käsille kymmenisen minuuttia. Reenin jälkeen nautimme klo 9.00 aamupalan ja kävimme suihkussa.

Valokuvaushetki Kislovodskin vuorilla:



Kello 10 reikäleipä oli vuorossa lähtö varsinaisiin aamureeneihin. Matka kesti hotellilta vain noin 10min, olihan kuskikin paikallinen McRae. Lehmät ja kukot vilahtelivat vain ikkunoissa kun kaveri painoi hallille Mersu ulvoen ja poppi soiden (sama kasetti pyöri vielä vikanakin päivänä).

Aamureenit olivat mukavan vaihtelevia ja raskaita, kyllä huomasi heti että Kondralla on homma hallussa. Oltiin missä sitten tahansa, niin Kondra oli siellä “Numero Uno”, “Big Boss”, “Herra Tietokonehelvetin Päämies”, häneltä kysyttiin aina eka mitä, missä, milloin ja miten, ja niinhän sen pitää ollakin. Jos kaikki pyörii yhtäaikaa, hommasta ei tule mitään. Tähän en nyt rupea selostamaan yksitellen mitä reeneissä teimme, jos kiinnostusta on niin voi kysyä sähköpostilla reeneistä (matti_ollikainen@hotmail.com).

Yleisesti voin kertoa että puntti kesti yleensä 1,5tuntia sisältäen seitsemän suorituspaikka: tissilihakset, ylätalja, kyykky, kuntopallo, ylösveto, vatsat ja selät ja hyppyjä painojen kanssa. Aamureenien jälkeen kurvasimme hotellille ja söimme lounaan klo 13.

16.00 oli sitten pääreenin aika, joka myöskin vaihteli valmentajan mielen mukaan. Yleisesti sanoen täällä ei koskaan reeniä aloitettu ilman juoksemista. aina oli jos jonkinlainen lenkki ensin tai salissa vähintään viisi kerrosta ympäri. Juoksun jälkeen sitten teimme erilaisia juoksureenejä ja nopeusharjotteita, jonka jälkeen venyttely. Varsinaisia lajireenejä ei tällä leirillä ollut, vain muutaman kerran pallottelimme ja syöttelimme kevyesti.

Sen sijaan erilaisilla kuntopalloilla työskentelimme ahkerasti. Ulkona reeneissä oli otettava aina huomioon sää: välillä kuumuus oli paahtava ja välillä taas oli mukavan kuuma. Lämpötila vaihteli 25-32 asteen välillä. Raskain reeneistä oli Kondran ristimä “cross”, joka tarkoittaa ihan normaalia lenkkiä, joskin kyseessä on nyt noin kuuden kilometrin matka vuoristossa mäkiä ylös ja alas. Sen lisäksi että matka oli pitkä, niin se piti myös juosta läpi 35minuutissa, joka ei ole mukavaa… mutta eihän reenaamisen pidäkkään olla. Crossin jälkeen palautumisjuoman nautittuani, olin valmista kamaa arkkuun. Tosin olo oli mahtava!

Reenien jälkeen täällä oli ohjelmassa myös uimista ja saunomista. Ja mikäpä on hienompaa kuin hikisenä pulahtaa altaaseen tai käydä 100-asteisessa saunassa kuluttamassa pakaroita 15minsaa, niin kuin tiimalasi käskytti. Nyt leiri on ohi ja edessä on lajipainotteinen jakso Kuortaneella. Saas nähä kuinka äijän käy... Kuvia täällä.

Enemmän pelijuttuja löydät lehtileike-galleriasta.



Usein kysytyt kysymykset:
(päivitetty 7.2.2013)

Millä liikuitte venäjällä?
- Pelimatkoille lähdettiin yleensä Fakelin "omalla" lentokoneella. Fakel ei omistanut lintua, vaan termi "oma" tulee siitä kun pääsimme yleensä jonon ohi ennen muita boardingissa. Myös "turvatarkastus" oli hieman löyhempi, ja välillä piti suorittaa lahjontaa jotta kaikki "tavara" saatiin läpi. Harvoin oli lyhyempiä pelireissuja, mutta jos niitä oli, kuljettiin ne sitten upouudella bussilla joka tuli miltei suoraan tehtaalta ensimmäisiin reenireissuihin.

Missä asuit Urengoissa/Moskovassa?
- Urengoissa majapaikkana toimi normaali kerrostalo, jossa pelaajia asui 2-3/kämppä. Itse asustelin toisen passarin, Roman Ratoundan kanssa. Osa pelaajista oli kotoisin Urengoista, ja ne asuivat luonnollisesti kotona. Moskovan päässä himana toimi vanhojen ihmisten kuntoutuspaikka, joka sijaitsi vartioidulla alueella porttien sisällä. Siellä oli myös reenihalli ja kaikki muu mitä tarvitsimme. Moskovassa kämppiksenä oli keskitorjuja Sergei Yurkin. Päävalmentaja asui Urengoissa ja Moskovassa samassa rakennuksessa meidän kanssa, mutta silloin tällöin Kondran piti lähteä Moskovassa kotiin perhevelvotteiden vuoksi.

Millä kielillä homma toimi?
- Kondra ja muutamat pelaajat puhuivat englantia - Kondra jopa aika hyvin. Muuten mentiin elekielellä ja sanakirjan kanssa sählätessä.

Oliko ruoka hyvää?
- Sapuska oli perinteistä itäruokaa - ei mitään valittamista. Kaikki kokit tiesivät että ruokaa tehdään nyt Fakelille - tämän ansiosta kaikki sapuska oli hyvää:)

Oliko joukkueessa muita ulkomaalaisia kuin sinä?
- Mun lisäksi puolalainen keskitorjuja, Adam Nowik. Kaikki muut olivat venäläisiä.

Tapahtuiko mitään haaveria siellä ollessa?
- Eipä käynyt sen suurempaa. Kerran eräällä pelaajalla oli varpajaiset, ja vodkaa pöydät mutkalla. Tultiin sitten kämpille jossakin vaiheessa, niin olin kuulemma laulanut pirun kovalla äänellä jotakin säveltä. Kondra tokasi seuraavana päivänä että lähdet kotiin jos jatkat samaan malliin, naapurit olivat valittaneet meikäläisen laulutaidoista:) Mitään onnettomuuksia tai muita sellaisia ei tapahtunut.