SCC -BERLIN

Hieno lentopallovuosi Saksan ytimessä.


Peliraportteja kaudelta 2005-06

MOERSER-SCC (1-3)


Noniin, päivitykset olen saanut kuntoon, nyt pitää lisätä kuvat niin hyvältä näyttää. Peliraportit ovat myös olleet myöhässä, jotenka nyt on aika jatkaa sitäkin hommaa. Moerser oli vierasvastustaja, ja tiedossa oli, että lyönnit tulevat nyt painavammin kuin edellisten vihollisten käsistä. Ja varsinkin heidän unkarilaishakkuri Georg Grözer on tarkassa vartiossa. Ensimmäinen erä oli tasaista vääntöä ja taisteluasenne molemmilla joukkueilla oli kohdallaan.

Noin puolenvälin kohdalla meikän naamariin huulien kohdalle läsähti Grözerin pommi, vähän aikaa oli vintti pimeänä mutta sen jälkeen taistelu jatkui sitäkin kiivaampana. Taktiikka oli rakennettu niin, että syöttöriskiä ei tarvinnut ottaa ja pelasimme sellaista virheiden kyttäys-peliä, varsinkin Unkarihakkurin hyökkäysvirheen jälkeen taktinen puoli oli onnistunut. Me ollaan nostettu reeneissä reenitempoa, välillä tuntui että meno oli ihan liian löysää, ei edes hikeä tullut. Nyt tämä asia näkyi selvästi kentällä.

Väsyneenäkin huumori pysyi yllä ja suorituskovuus myös. Eka erä saatiin hoidettua kotiin myös hyvin rakennetulla torjunnalla, varsinkin hakkurin talonkorkuinen passi oli tiedossa, joten hypyn ajottamisen kanssa sääntö oli selvä: MYÖHÄÄN!!!

Toinen erä meni vähän samoissa merkeissä, tosin alku oli ei-toivottu: heti kolme pistettä heille suoraan. Tämä asia saatiin kuitenkin korjattua, ja hyvän puolustuspelin ansiosta saimme heitä kiinni koko ajan. Jatkopallopelaaminen parani myös, varsinkin meidän hakkuri Marco Liefke sai lyöntipelin raiteilleen hyvään aikaan, ekassa hää ol vähä pihal. Näin myös motivaatio pysyi yllä ja marssimme erän voittoon.

Kolmannen erän alku oli parempi, mutta loppupuolella loppui rutistus ja onnetar oli myös Mörsin puolella. Aika lailla samanalaista vääntöä kuin muut, ja se loppui Grözerin lyöntiin käsien kautta ulos nelospaikalta. Vika erä oli sitten meidän, vaikka siinäkään ei mitään suurta etumatkaa ei ollut, vähän rupesi vihun selkänikamat raksumaan ja kun pystyttiin kova draivi vielä pitämään, tuntui että hyvää tulee. Hyvin pysyi peli kasassa ja tunteet päästettiin pihalle kovalla tsempillä, aikaisemmissa peleissä on ollut käsijarru päällä tämän asian kohdalta. Tästä on hyvä jatkaa.


SCC - TSV UNTERHACHING (3-0)

Joni markkulan Unterhaching asettui Sömmering-halleen vastustajaksi. Ennen peliä ei Jontun kanssa kovin paljoa puhuttu, koska molemmat halusivat keskittyä illan koitokseen. Jo alkulämmittelyn aikana tuntui siltä että tänään on edessä hyvä peli ja hyvä fiilis. Niin oli myös asian laita. Ensimmäinen erä oli vahva näytös meidän ryhmältä, näin tasapainoista avausta tuskin kukaan oli odottanut, varsinkin torjuntapeli oli varman näköistä ja hyökkäykset luettiin erinomaisesti.

Unterin miesten otteet olivat sen sijaan pullamössöä, hyökkäyksistä puuttui terävyys ja torjuntaa ei näkynyt missään, valmentaja Paduretun punaisena loistanut päänuppi ei auttanut asiaa. Eka erä selkeästi meille, omalla kohdalla alku oli varsin hyvä, nopeassa ajassa hyökkäysten kautta kolmisen pistettä ja sen turvin pienoinen karkumatka.

Toinen erä alkoi yllättäen meiltä myös hyvin, kaikki odottivat Unterin miesten aloittavan rynnistyksen meitä kohti mutta näin ei tapahtunut. Hallitsimme selvästi toisen erän kulkua ja fiilis jatkoi kohoamistaan, kaikki nauttivat pelaamisesta ja se näkyi myös tulostaululla. Peli kulki, mutta kulki ehkä myös liian hyvin…

Kolmas ja meidän toiveiden mukaan päätöserä on aina se psykologisesti vaikein asia. Kentällä pitää tehdä tosissaan töitä että saa viimeisen naulan arkkuun, eikä se tule sormi pepussa seisomalla. Jälleen oli havaittavissa pientä hengen katoamista ja sitä kautta virheiden vastaanottamista. Kuitenkin, me ollaan joukkueena opittu se, että tähän ei saa jäädä vaan on mentävä eteenpäin ja ansaittava tulos omalla tekemisellä. Unterin miehet olivat erän alkupuolella pienessä karkumatkassa, mutta saimme heidät kypsytettyä virheisiin ja niin vain erän aikana aurinko alkoi paistamaan meille. Lopussa saimme heidät aseettomiksi ja voitto oli plakkarissa, ja eikun oluelle VIP-aitioon.


SCC - SG UNIVERSA ELTMANN (3-1)


Runkosarjaa oli jäljellä enää yksi ottelu, ja vastaan siinä kamppailussa asettui Eltmann. Tämä tiimi on paha vihulainen silloin, jos syöttö kulkee ja he saavat painetta vastaanottajiin, kuitenkaan ei puhuta mistään tykkisyöttöjoukkueesta. Itse aloitin penkillä, ja ykköspassari kuikuili peliä sieltä myös, nyt oli aika antaa peliminuutteja “kakkossetterille”, Steuerwaldin Patrickille.

Eka erä oli kyllä ihme säätämistä, “Pat” ei saanut kunnollista otetta pelaajiin millään tavalla ja hermoilua oli kaikilla havaittavissa. Vaikka olimme pastamaasta saaneet kunnon harjoitusta Modenan ja Montichiarin kautta, nyt samaa ryminää ei ollut näköpiirissä, ja varsinkin pleikkareitten aaton alla, olisi hyvä saada kunnon draivi päälle ekasta pallosta lähtien.

Noutaja tulee, jos asenne ei ole kohdallaan. Ja niinhän se tulikin, hävityn ekan erän jälkeen (mä ja ykköspassari hypättiin kehiin erän lopussa) oli todella aika katsoa peiliin ja miettiä että mit vit me ollaan tekemässä. Piti hakea lisää rentoa meininkiä, turha puristaminen on turhaa. Antaa palaa täysillä ja katsotaan mihin se riittää, yksinkertaista. Pelipaikka mulla oli laituri, jossa käyn kerran 2-paikalla myös. Toinen erä oli sitten jo jotain aivan muuta. Taistelutehoa, keskustelua ja huumoria rupesi löytymään ja sitä kautta rento ja tehokas vastustajan kurittaminen.

Hyvät puolustuspallot nousivat tärkeään rooliin, ja kontrahyökkäykset olivat onnistunut elementti tässä tärkeässä erässä. Nyt tiedän, että olkoot vastus kuinka kova tahansa, peliä hyvin voi itse ohjailla vaimentavien torjuntojen kautta. On hienoa katsottavaa, kun vastustajan hakkurimörssäri vaimennetaan joka ikinen kerta, ja jatkopallot hoidetaan kenttään. Tähän perustuu pitkälti Italian joukkueiden pelitapa, vaimennetut pallot libero hoitaa nanomillimetrin tarkasti passarin käsiin.

Eli toinen erä kotiin. Kolmas erä ei tuonut esiin mitään uutta. Jyrättiin oikeastaan samalla peruskaavalla, ja virheiden välttämistä korostettiin vielä lisää. Syöttö jos on epävarma niin ohje oli, että laita se kenttään, nyt harjoitetaan kenttäpeliä. Nyt homma näytti jo lenttikseltä.

Vika erä ei ollut mitenkään helppo, vastus sinnitteli vastaan kuin lahna ongenkoukussa. Mutta pään pitäminen jääkylmänä oli avain menestykseen. Vastustajan hakkuri alkoi myös räiskimään palloa minne sattuu, oikeastaan hyvässä kohtaa, erän lopussa. Se sopi meille. Peli pakettiin 3-1, ja oluelle fanibaariin…

Nyt on alkupelit pelattu ja on tosigeimien aika. Saksan liiga osoittaa kovuutensa tässä ja nyt ja se joka pelkää, saa kaivaa kakkaa housuista härkätaisteluiden jälkeen. Itsellä on ainakin hampaankolossa Friedrischafenille, se on ollut Berliinille kaikista veemäisin vastus aina, mutta onko tällä kaudella, se jää nähtäväksi...


SCC – SV BAYER WUPPERTAL (3-1 / 1.puolivälierä)

Pleikkarit on saatu käyntiin, ja homma alkoi hivenen sekavissa merkeissä. Nisse Huttusen entinen seura myös osoitti, että kikkailemalla ja säätämällä tulee roimasti kakkendaalia niskaan pelin edetessä. Eka erä oli ns. normaali erä, joka perustui meidän hallintaan ja hyvään joukkuetyöskentelyyn. Olen aina ihmetellyt, miten voi pahat pallot nousta kenttään meidän pelaajien toimesta, vaikka emme olekaan mikään puolustusjoukkue.

Vastaus tähän saattaa piillä hyvässä pelinluvussa ja liikkumisessa, jotenkin mikasa löytää tiensä käsivarteen, tai sormen päähän josta se kaivetaan ylös. Arvostan tätä, keskitorjujatkin seisovat pellojen edessä ja odottavat että jokin ruumiinosa toimittaa keltasinisen pyöreän peliesineen pelattavaksi. McHutton (Nisse) oli myös pienessä liekissä, jeppe osoitti että liberon tontille ei muilla ole nyt asiaa:)

Toinen erä oli niin sanottu “kämmierä”. Valmentajamme Michael Warm laittoi pelaajat väärään järjestykseen. Passari joutui juoksemaan väärästä paikasta ja meidän hakkuri oli myös vastaanottamassa. Yksi syöttö tuli Jaron selkään kun hää loikki pitkin kenttää kohti verkkoa ja sen jälkeen oli aika sylkästä ikivihreät parketille protestin merkiksi. Siinä meni tovi että saatiin palikat jonkinmoiseen järjestykseen, ja kuten eräluvut osoittavat loppu oli infernaalista vaihtorallia ja katsojien hermojen koettelemista. Pääsin ite fieldille erän loppupuolella, oli mahtavaa päästä pelaamaan siihen tunnelmaan ja auttaa tiimiä erän voittamisessa, jokaista pelaajaa tarvitaan. Liefke kiskaisi pallon torjunnan kautta yli ja erä meille.

Kolmannessä erässä vihun palikat toimivat ihanteellisesti, meikä pelasi koko erän ja täytyy myöntää että en kyllä päässyt pelirytmiin ollenkaan mukaan, jotenkin oli suht nihkeetä menoa. Hakkurimme ja varsinkin keskariosasto oli tehokkaalla päällä tässä matsissa ja se on hyvä, sen kautta laidasta aukeaa latua enemmän ja hyökkäystä voi jakaa laajemmin. Tiukkojen hetkien jälkeen ratkaisupallo meni kolmen torjunnan läpi meidän takarajalle.

Neljännessä Westphal tuli tilalleni ja oli aika siirtyä vaihtopenkin ihmeelliseen maailmaan. Erän alusta lähtien fiilis pysyi hyvänä ja homma kasassa. Wuppertal teki todella paljon virheitä, homma oli pitkälti heidän laitamiehen varassa, joka tappoi nopeita passeja tehokkaasti. Meidän torjunta kuitenkin sementoi suuren tukun yrityksiä ja näin ollen oli mukava mennä ViP-baariin nauttimaan olutta ja syömään:) Homma jatkuu keskiviikkona...


SV BAYER WUPPERTAL – SCC (1-3 / 2.puolivälierä)

Oli aika kohdata Wuppertal toistamiseen, ja tietenkin kaikkien pelaajien mielessä oli että nyt laitetaan homma pakettiin. Odotettavissa oli kovempia syöttöjä vastustajan kädestä, ja näin myös tapahtui. Eka erä oli kuitenkin vastustajan kannalta aika hermoilua, vastaanotto oli epätarkkaa ja hyökkäykset pahoista paikoista lensivät seinille tai meidän torjuntaan. Erä siististi meille.

Toinen erä ja uudet kujeet. Syöttö alkoi vihulla nyt naksumaan raiteilleen, painetta tuli ja meidän vastaanottajat saivat olla koko ajan varpaillaan. Nisse hoiti pallot varmimmin passarille, laitureilla oli eniten vaikeuksia. Myös meillä hyökkäyksien päättäminen huonoista paikoista oli tuskastuttavan ikävän näköistä, ja keskaritkin tekivät sellaisia virheitä mitä en ole vielä nähnyt (rättilyöntejä). Kun vastus sai kunnon hurmoksen päälle ja onnistui pahoista paikoista, erä heille.

Kolmas oli sitten se ratkaisuerä. Vastustajasta selvästi näki, että hyökkäyksissä tulee olemaan enemmän aggressiivisuutta, joten meidän oli aika laittaa ploki kuntoon, ja näin myös tapahtui. Näissä peleissä ei kannata suunnitella mitään, vaan ne asiat pitää myös toteuttaa. Hyökkäykset tulivat viistoon, joten sen sulkeminen tuotti tulosta ja pallot kimpoilivat vastustamattomasti takaisin perkettiin. Meidän jatkopallojen hoitaminen parani myös ja näin ollen tiukka erä saatiin omaan kainaloon.

Vikassa erässä vastustaja alkoi jo väsymään ja hermoilemaan pahasti virheiden muodossa. Meidän torjunta oli ilmeettömän tehokas, ja jos tappotorjuntaa ei saatu, pallot vaimennettiin peliin ja jatkopallo laitettiin kenttään. Oltiin reilussa johdossa ja vihun selkäranka paukkui kuin neitsytneidon immenkalvo. Ei ongelmia siinä ja homma kotiin 3-1. Karkelot kovenee, seuraava vastus Dyyren...


SCC – EVIVO DÜREN (2-3 / 2.välierä)

Olimme henkisesti ja pelillisesti latingissa, kaksi erää, sitten kaikki kääntyi päälaelleen. Ensimmäinen erä meni helpoin numeroin. Homma sujui, vastustaja hermoili ja joutui vaihtamaan pelaajia. Yleisö raivosi meidän tueksi, ja vihun kannattajat olivat suhteellisen hiljaa.

Toisessa erässä homma tasaantui hieman, nyt Dyyrenin hakkuri rupesi saamaan hyökkäys- ja syöttöpeliä uomiin, ja vastaanotossa sai olla koko ajan enemmän varpaillaan. Ehkä vastustajan herätyskellot soivat, kun passari meni penkille ja toinen tuuppari tuli avittamaan joukkuetta vaikeana aikana. Meillä parasta oli koko kentän liike ja hyökkäyspallojen päättäminen. Tosin, torjunta rupesi olemaan koko ajan enemmän ja enemmän pihalla.

Kolmannessa erässä Illuminati tuli Sömmering-halleen, ja alkoi puhaltamaan huonoja tuulia meidän parkettiin. Kaikki, siis kaikki osa-alueet lukkiutuivat, ja alamäki alkoi. Mitäs siinä sitten teet? No yrität pitää pään kylmänä, mutta kun verkon toisella puolella on vielä vastustaja, joka painaa päälle onnistumisprosentin koko ajan kasvaessa, niin on turistin rooli omaksuttava silloin.

Neljäs erä ja ei muutosta tilanteeseen. Vastus vei, ja me inistiin. Ei sitten millään saatu hommaa uomiin, vaikka tietysti yritystä oli. Tässä vaiheessa rupeaa jo viides erä kummittelemaan takaraivossa. Ja sinne sitten päädyttiin.

Hyvin pysyttiin mukana erän puoliväliin saakka. Meidän ykköshakkuri oli penkillä, ja “Hill” Cutino oli nyt sillä paikalla. Kaveri ei ole ollut valmentajan suosiossa koko kaudella, ja nyt, kaikkein tärkeimpänä hetkenä pallo saa sen kädestä kyytiä olan takaa. Mutta mutta, kun yksi on kuuma, niin se ei riitä. Vaimennukset ja onnistuneet jatkopallot olivat meidän turma. Vaikka kättä antoi, aina oli vähintään sormi pysäyttämässä vauhtia pois. Niin lipui kolmas peli ulottumattomiin ja sen myötä mahdollinen finaalipaikka. Shit happens...


SCC – TSV UNTERHACHING (1-3 / 1.pronssipeli)


Oli aloittaa pronssin metsästys kotihallissa. Ensimmäinen erä oli meiltä murskaava: 25-13. Homma sujui todella hyvin, ja kaikki osa-alueet natsailivat hyvin uomiin. Vastustajan hakkuri vielä lisäksi hermoili ja se otettiinkin vaihtoon sitten hyvin nopeasti.

Toiseen erään halusi valmentaja välttämättä laittaa kentälle uusia pelaajia. En käsitä (eikä kukaan muukaan) miksi hän niin teki, tuollaisten eränumeroiden jälkeen voittanut kokoonpano täytyy pitää kentällä, jos mielii mitalia kaulassa riiputtaa. Erän alussa ei tapahtunut meidän päädyssä yhtään mitään. Numerot olivat nopeasti 5-1 Unterille, ja rupesi näkymään huolestuttavia pelin sekoamisen merkkejä. Mielessä velloi ihmetys vaihtojen takia, kakkospassari oli aivan kuutamolla eikä johtanut peliä niinkuin pitää. Meidän pelurit alkoivat tuskastumaan ja näin ollen vihu saa yliotetta.

Kolmanteen erään peli oli jo muuttunut meidän osalta niin paljon, ettei vanhaan hurmokseen ollut enää asiaa palata. Meikäläinen joutui sitten seuraavaksi penkille, syyksi tähän valmentaja ilmoitti alaspäin mennet suoritukset (heh!!). Kaverit vaihtoaitiossa kertoivat, että tämä sinin vaihto on ns. “poliittinen vaihto”, valmentaja haluaa näyttää että nuoret pelaajat laitetaan kentälle ottamaan vastuuta tällaisissakin peleissä. Kumma juttu, että nuoria koulutetaan nyt, kauden tärkeimmillä hetkillä… Mielestäni toimivin kokoonpano pitäisi olla kentällä ja pronssiahan me tässä jahdataan, vai jahdataanko…? Kolmas erä meni tiukkojen pallorallien jälkeen.

Neljänteen erään palasin ruotuun, vittuuntuneena. Ei me tällaisten pelleilyvaiheiden jälkeen edes ansaita pelin voittoa. Tässäkin tilanteessa hyvin huomasi, kuinka raivo ja huutaminen eivät auta pelin voittamisessa. Peli tosin parani loppua kohden, mutta se ei tuollaisessa tilanteessa enää riitä. Peli meni vastustajalle, ja näin ollen ratkaisu voi tapahtua jo keskiviikkona.

Lopuksi täytyy mainita, että minä todella palavasti haluan pronssin. Asia tällä hetkellä on nyt niin, että pelaajat eivät tiedä, mitä valmentaja aikoo pelissä tehdä. Epätietoisuuden hetkellä kaikki ovat varpaillaan, ja suuriakin muutoksia voi tapahtua kentällä, kuten eka pronssitaisto osoitti. Olen aika pettynyt peluuttamiseen, toivotaan että palikat pysyvät kasassa vieraspelissä.


TSV UNTERHACHING – SCC (0-3 / 2.pronssipeli)


Hävitty peli sulateltiin nopeasti ja oli aika ryhtyä tappelemaan kolmannesta sijasta Unterin kotiluolassa. Tiedossa oli, että vastustaja tulee painamaan päälle kovalla syötöllä ja hyökkäyksellä. Eka erä tarjosi hienoa lentopalloviihdettä koko rahan edestä, molemmat joukkueet taistelivat pisteiden perään ja varsinkin puolustuspeli ja liikkuminen kentällä kuvastivat hyvin pelin luonnetta: nyt oli kaikki pelissä puolin ja toisin. Meidän peli ekassa erässä oli ihan mukavan näköistä. Itse tosin tuskastelin 4-paikan hyökkäyksen kanssa, turhan usein tuli palkittua torjunta lyönneillä. Hommasta rupesin kuitenkin saamaan kiinni ja pallot alkoivat menemään rataan. Erän loppu oli trilleri, joka päättyi lukemiin 31-33.

Toisessa erässä meidän syöttö alkoi löytämään aukkoja Unterin vastaanotossa. Varsinkin “Hill” Cutino, joka oli loukkaantuneen toisen laiturin (Prusener) tilalla, mätti palloa kovasti kohti vihollisen sylin ohitse. Tämä oli tärkeä karkumatka. Nopeasti se ero kaventui ja jälleen kerran vastustajan hengitys alkoi kutittelemaan niskassa. Toisen erän kulminaatiopiste oli vastaanoton varma toimivuus, vihu lisäsi omassa syöttöpelissä hönköä pönttöön ja näin ollen yhtään ilmaista pistettä ei saanut antaa. Hyvin homma pysyi meidän osalta uomissa, ja tärkeä erä oli takataskussa.

Kolmannessa erässä kaikki toimi ihan hyvin, ja molemmat joukkueet pelasivat jälleen tasaista vääntöä. Side-out peli oli homman nimi, ja mitään hirveän pitkiä palloralleja ei nähty. Meikäläisen akrobaattinen pallonhaku mainoksien takaa oli varmaan katsojien mieleen, tosin itse en tiennyt miten päin tulen lattiaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan… Meidän pelissä pieni kärsivällisyyden herpaantuminen näkyi erän lopussa, me ruvettiin vähän liian kiireellä haluamaan pelin katkaisua ja näin ollen homma menee vähän turhan hätäiseksi. Pieni rauhoittuminen oli paikallaan ja tiukkojen loppuhetkien jälkeen peli oli meidän.

Voitimme unterin kolmannessa pelissä kotona, ja näin ollen kotimatkalle Suomeen lähdin pronssimitali taskussa. Kuvia Saksan kaudesta täällä.