Kreikka, Santorini (3-13 Heinä/July 2015)
Päivitetty: 19 Heinä 2015

Loppulausunto: Jättimäisessä eurokriisissä painiva Kreikka oli listalla seuraavana lomakohteena. Suuntana kaunis Santorinin saari, jossa tutuiksi tulivat maukkaat salaatit, tulivuoriretki, aasit, hieno arkkitehtuuri ja kaivattu auringonpaiste/UV-säteilytys. Matka(t) sujuivat ongelmitta ja tavarat pysyivät hallussa. Matkareittinä siis Ateenan kautta Santorinille, jossa yövyimme Acqua Vatos-hotellissa yhden yön odottaen että varsinainen majapaikkamme vapautuu. Takaisin tullessa jouduimme taasen yöpymään yhden yön Myrto-hotellissa Ateenassa lentojen vuoksi.

Tämä reissu erosi Kroatian matkasta sillä ettei autoa tarvinnut vuokrata, vaan ystävällinen omistajapariskunta vei tarvittaessa minne halusimme. Myös saaren pienuus (n. 36 km läpimitta) helpotti kulkemista. You need a ride-lause olikin jo vitsinmurjaisuissa vahvasti mukana loppumatkalla:) Olimme sitten altaalla tai törmäsimme heihin muualla, oli ko. lause valmiina asiakkaille sanottavaksi. Kroatiassa omistajia ei juuri näkynyt ekan pvän jälkeen - Anna Apartmentsin pomot olivat aktiivisempia. Kroatiassa tosin asiaa muuttaa se, että pariskunnan poika+hänen vaimonsa hoiti fyysisiä toimia enemmän, eli kasteli kukkia jne, joten se selittää jonkin verran.

Säästä sen verran, että parina ekana päivänä emme tarjenneet altaassa pulikoimaan. Kastauduimme kyllä, mutta kova tuuli kylmetti kaiken samantien joten päätimme hankkia päänsärkyä ja hartiajumia sitten vain aurinkotuoleilla (tämä alkoi oikeasti toteutumaan matkan lopulla kun tuuli yltyi jälleen). Puhuri taukosi alkuihmettelyjen jälkeen, ja sitten olikin aika mätisäkkeillä kunnolla altaalla. Siitä onkin pitkä aika kun meikäläinen tuntee tulikuuman laatoituksen jalkapohjissa, ja suomen säiden jälkeen se ei polttanut lainkaan:)

Majoituspaikkamme sijaitsi Monolithoksessa, aivan lentokentän vieressä. Kämppänä toimi Anna Apartments (TripAdvisor), joka oli tyylikkään kreikkalaistyylinen. Kaksikerroksisessa talossa itse nukuin/kuuntelin lattian narinasinfoniaa alhaalla kun muut käyskentelivät yläkerrassa jossa oli enemmän sänkyjä ja kaappi. Pakettiin kuului ilmainen WiFi joka toimi jotenkuten. Lämmintä vettä joutui odottamaan jonkin aikaa suihkussa. Lentomelu ei häirinnyt lainkaan, mutta erittäin herkät nukkujat voivat joutua vaikeuksiin, eli korvatulppia suosittelen heille. Muuten alue oli hiljainen öisin, suurimman melun tuottivat heinäsirkat ja aamukukko:) Auringonnousut olivat maagisia, varsinkin jos kaikessa hiljaisuudessa jaksoi raahautua rannalle - onneksi tajusin mennä ajoissa nukkumaan. Kämpät siivottiin joka päivä ja roskat vietiin pois - palvelu oli siis erinomaista+omistajat lämminhenkisiä ja ystävällisiä!

Ruuan valmistimme itse, kunhan olimme ensiksi tyhjentäneet Carrefourin elintarvikkeista samalla kun muut asiakkaat ihmettelivät kassatukosta. Kokkailu tapahtui siis samalla tavoin kuin Kroatiassa, sillä muonitus ei sisälly näihin matkoihin. Ehkä Turkin mauttoman ruuan jälkeen parempi näin - jatkossakin.

Omalla kohdalla matkan huipennus oli veneretki tulivuorisaarelle jossa äimistelin kameran objektiivin lävitse louhikkoja sekä sinisenturkoosia merta. Matka alkoi bussipysäkiltä, josta hyppäsimme dösään jolla kuljimme Athinioksen satamaan. Sieltä siirryimme alukseen joka suuntasi kohti tulivuorisaarta. Tämä saari kätkee sisäänsä yhteensä kuusi kraateria, mutta jo yleismaisema antaa silmäniloa pitkäksi aikaa. Kalderoiden jälkeen laineet liplattelivat meidät kuumille lähteille, jonne halukkaat saivat vapaasti hypätä paatista uimaan. Ruskea vesilieju ei kuitenkaan houkutellut, ja huonon uimataidon takia en halunnut jäädä paikkaan kellumaan poijuksi. Viimeksimainittua eräs rouva yrittikin, ja hänelle piti jo pelastusrengaskin heittää. Otti juomanäytteen vain vedestä - muuta tragediaa ei onneksi tapahtunut. Hukuttautumisyritysten jälkeen kippari väänsi ruoria niin, että keula sojotti kohti Therasian saarta jonne oli määrä pysähtyä syömään, ja niinhän me myös tehtiin. Kun oli syöty ja jäätelöt nautittu, matkamme jatkui kohti Oiaa, jonne jäisimme odottamaan paljon kehuttua auringonlaskua. Mollukan painuminen horisontin alapuolelle ei ollut mielestäni kovinkaan huikea, ja en ymmärrä hehkutusta jota olen saanut kuulla sieltä ja täältä. Älkää siis ymmärtäkö väärin, olihan se tunnelmaltaan hieno, mutta siihen se omalta kohdalta jäi. Paljon mielenkiintoisempaa oli seurata ihmisten reaktioita ja aistia yleisfiilistä:) Teimme vielä lopuksi hyvän liikkeen, kun poistuimme paikalta bussiasemalle ennen ihmismassan purkautumista pitkin kapeita käytäviä.

Eräänä iltana kävimme ulkoilmaleffateatteri Cine Kamarissa katsomassa kärsimysnäytelmän nimeltä Entourage. Arvosteluni elokuvasta: 0/5. Paikka itsessään mahtavan tunnelmallinen, ja äänentoistolle pitää antaa iso, vasaralla paisutettu peukku! Oli myös hyvät popparit ja juomat.

Yhteenveto: Paratiisi jossa ainoa pikku miinus oli tuuli. Tulivuoriretkelle ehdoton suositus ja Cine Kamari kannattaa tsekata. Jos lomailet Monolithoksessa, tsekkaa ihmeessä kalaravintola Galini, jossa kävimme myös puputtamassa. Sijaitsee meidän majapaikasta kävelymatkan päässä meren rannalla. Kannattaa lukea paikasta juttu myös täältä. Sanoilla ei voi kuvailla paikkaa, joten kyylää video ja kuvat:)

HUOMIO! Kuvien käyttö kaupallisessa mielessä kielletty. Jos näin haluaa tehdä, toivon sähköpostiyhteydenottoa. Kiitos.
NOTE! Using my photos in a commercial field is forbidden. Contact me if you want to do so. Thanks.

Photos/Kuvat: Google Plus / Flickr / FB



Aegeanin siivillä Ateenaan








Yhden yön majapaikkamme Kamarissa, Santorinilla


Kamari














Maisema Anna Apartmentsin parvekkeelta




Eräs ranta kävelymatkan päässä majapaikastamme


Simpukankerääjämme oli ahkera


Tiemme merelle




Firan arkkitehtuuria














Kuvat 2 / Photos 2